Avainsana: motivaatio

Kuka hullu nyt siivoojan kotiinsa tilaa?

Kuka hullu nyt siivoojan kotiinsa tilaa?

On ollut mielenkiintoista kohdata eri yhteyksissä otsikon kaltaisia ihmettelyjä. Jos ei suoraan olla siivoojalle kehdattu sanoa, niin vähintään siivouksen tilaajaa on moitittu kun on siivoojan mennyt tilaamaan vaikka itse kykenisi siivouksensa tekemään. Siivouspalvelua pidetään edelleen jossain yhteyksissä sellaisena palveluna, joka on etuoikeus vain niille ketkä eivät enää itse jaksa/kykene siivoamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMiksi sen pitäisi olla naurettavaa jos täysin terve ja hyväkuntoinen ihminen tilaa siivoojan siivoamaan? Entäs kun meitä kaikkia ei ihan oikeasti kiinnostasitä luutua heiluttaa. Meillä on jokaisella omat mielenkiinnon kohteet joihin haluamme panostaa ja monella siivous on kaukana kärjestä, kun puhutaan mielekkäästä tekemisestä. Tekeekö se viiden lapsen äidistä jotenkin huonon äidin, jos mieluummin viettää laatuaikaa lastensa kanssa vaikkapa kolme tuntia ulkoillen (siivoojan siivotessa) ja hymyillen? Vai se kun heiluu ärsyyntyneenä luutun varressa välillä kakkavaippoja vaihdellen vähintään sen viisi tuntia? Loppu tulos siivouksen osalta kuitenkin pääasia: on lapsilla taas siistit tilat leikkiä. Äidin mieli ja olo voi olla hieman eri riippuen kumman tilanteen on valinnut 🙂

Itse en viihdy papereita pläräten siksi maksan oikein mielelläni kirjanpitäjälle papereiden pyörittelystä! Niinpä moni asiakkaani soittaa minulle silloin kun heitä ei se luutun heilustus kiinnosta. 🙂 

Lastenhoito – työ jolla ei ole merkitystä hoitajalle

Lastenhoito – työ jolla ei ole merkitystä hoitajalle

Luin juuri erittäin karrikoidun, mutta erittäin hyvin kirjoitetun pätkän siitä kuinka todellisuus päiväkotimaailmassa ei kohtaa sitä kuvaa mikä useimmilla on. Itsekin liian usein kuulen sitä kuinka helppoa on lastenhoitajan tai lastenarhanopettajan työ päiväkodissa. ”Päiväkoti – paikka, jossa työntekijät saavat palkkaa hiekkalaatikolla istumisesta ja päiväunien nukkumisesta.”

Itse en juuri tällä hetkellä ole töissä päiväkodissa, enkä nykyisellä asuinpaikkakunnallani ole ollutkaan, mutta urani aikana olen nähnyt jo muutaman erilaisen työyhteisön ja työympäristön. Olen nauttinut siitä työstä! Erityisesti viimeisimmästä paikasta, jossa olin töissä (ne ketkä minut tuntevat päätelköön paikan ;)).
Lähdimme kokeilemaan pienryhmäpedagogiikkaa. Eli meidän talossa ja minun ryhmässäni se tarkoitti sitä että pääsemme lähemmäksi lasta ja perhettä, jotta voimme toteuttaa paremmin kasvatuskumppanuutta (TÄSSÄ siitä lisää). Eli minun ei tarvinnut tuntea kaikkia koko talon lapsia ja heidän tarpeitaan (toki nyt ns. nimeltä piti tuntea) vaan sain keskittyä juuri siihen minun omaan pienryhmääni, johon kuului 7 neljävuotiasta lasta. Suurimman osan päivästä vastuullani olivat vain he ja heidän tarpeensa.

Pääsin oikeasti todella lähelle perhettä ja lasta. Tunsin lapset paremmin kuin hyvin. Ennen kun ryhmässä oli jopa yli 20 lasta ei minun kapasiteettini riittänyt mitenkään muistamaan jokaisen lapsen kaikkia asioita. Kuten esimerkiksi, osaako nyt se ja se hyppiä yhdellä jalalla tai oikein kun oli hulina päivä ei minulla ollut enää aavistustakaan että kuka söi hyvin ja kuka huonosti.

Erityisesti siis viimeisin työpaikka sai minut ajattelemaan sitä, saako hoitotäti välittää hoitolapsesta ja hänen perheestään. Toki onhan jo aikaisemmista työpaikoista jäänyt yksittäisiä lapsia ja yksittäisiä perheitä mieleen, mutta ei samassa mittasuhteessa, koska työnhektisyys piti huolen siitä, että ei pääse rakentaamaan niin hyvää kasvatuskumppanuussuhdetta mitä viimeisimmässä paikassa. Minä oikeasti välitin todella niistä perheistä. He olivat minulle tärkeitä. Sillä oli oikeasti merkitystä miten asiat heidän kanssaan hoidettiin. Ei sille tunteelle löydy sanoja. He ovat ajatuksissani vielä tänäkin päivänä, hyvällä tavalla.  Mutta senhän piti olla vain työpaikka, jossa vain käydään ja tehdään työt ja tullaan kotiin.

Tämä pieni ryhmä lapsia perheineen opetti minulle paljon! Toivottavasti edes jotain Maaritin jorinoita on jäänyt lapsillekin mieleen <3 Jotain sellaista mikä kantaa elämässä vielä pitkälle!

Hukkasinko joulumieleni?

Hukkasinko joulumieleni?

20141208_124500 (1)Ahh, niin ihana joulun aika! <3 Joululaulut soi ja lapset leikkivät ulkona lumella, sisällä palaa ihanasti jouluvalot ja kynttilät <3

Hetkinen hetkinen, tänä vuonna kelit ovatkin olleet hieman erilaiset (ihan kuin ei koskaan aikaisemmin olleet). Koko joulu on siis pilalla? Onhan se toki totta että ei näky ikkunasta niin jouluinen olekaan, ainakaan vielä.

Mutta jos ulkona keli on huono niin onko koko joulu pilalla?

Emmehän me voi edes itse tuohon säähän vaikuttaa, vai voimmeko? Minä en ainakaan usko että nyt tältä istumalta pystyisin lumisateen meille tekemään (pitkällä tähtäimellä, en tiedä). Mutta yksi asia on aivan varma: omaan asenteeseeni voin vaikuttaa juuri tässä ja nyt!

Jos viihdyt siinä tunnetilassa, että joulu on syvältä ja tylsää ja turhaa joutenloa ja hirveä rahan reikä vain, niin silloinhan sinulla on kaikki hyvin, jatka valittamista ja korosta tunnettasi turhautuneena.

Mutta minä olen sellaista ihmistyyppiä että en siinä tunnetilassa viihdy. Minusta joulu on ihanaa aikaa. On pieniä jännittäviä hetkiä kun piilotellaan lapsilta ja ehkäpä toisilta aikuisiltakin lahoja, jotta saa yllättää itselleen tärkeitä ihmisiä sitten kun pukki tuo lahjoja. No voisihan siitäkin ottaa itselleen stressin, mutta olen taas pitänyt mieleni avoimena ja niin niitä kivoja ilahdutus ideoita on tupsahdellut sieltä ja täältä 🙂

Joulu on mielestäni myös ihanaa rauhoittumisen aikaa. Saamme nauttia rauhassa läheistemme seurasta. Lisäksi voimme syödä ja syödä ja syödä jouluherkkuja navat täyteen ja senkin jos saat tehdä läheistesi kanssa niin WAU.

Joulun tunnelma muutenkin on jotenkin rauhoittava, kynttilän pieni liekki lepattelee ja jouluvalot tuovat hämyisen valaistuksen sisälle.

Vuorotyö tuo omat haasteensa minunkin joulun viettoon, mutta saan olla todella kiitollinen täysin vapaasta jouluaatosta! Joulupäivänä sitten jo palaankin töihin, mutta enhän minä koko vuorokautta töissä ole, on siinäkin aikaa nauttia joulun tunnelmasta.

Täten toivotan teille juuri sellaista joulua kuin itse kukin haluaa. Muristaan kaikki porukalla huonoa keliä ja rahan menoa tai sitten hiiviskellään kuin pienet tontut konsanaan ja hihitellään. Molempi parempi, kunhan tehdään se yhdessä, tuskin kukaan yksin haluaa jouluna olla <3

Miksi sinä innostut?

Miksi sinä innostut?

Niin monessa tilanteessa elämässäni olen huomannut, että minulla on ihan jokaikinen avain kädessäni tehdä asioita, mitkä vievät minua eteenpäin. Silti joskus (lue usein) huomaan etten tee niitä! Miksi ihmeessä? Ainakin minun kohdalla lähes aina syy on siinä, että en ole innostunut asiasta.

Minulla on kuntosalille vuoden ”jäsenyys”. Kävin siellä välillä vain siksi, että ei menisi rahat hukkaan. Mutta välillä kun innostun asiasta teen ensin kotona vaikka ja mitä treeniä ja sitten vielä salille.

Minulla on kaikki työkalut mitä kuvitella saattaa Homcare myyntiin. Silti vasta erään huipun kauneuskoulutuksen jälkeen olen innostunut asiasta ja tajunnut että ei tämä mitään tähtitiedettä ole. Nyt odotan oikein innolla kun muutamat kaverini pääsevät ilmaiseksi testaamaan aivan ihanaa kauneudenhoitosarjaa. Olen aina tykännyt ihan älyttömästi pitää kutsuja ja antaa ihmisille mahdollisuuden testata meidän tuotteita. Miksi en kuitenkaan ole aikaisemmin oikeasti ottanut härkää sarvista ja hommannut niitä kutsuja?

Ylipäätä Arjen Avuxi Oy:llä on kaikki mitä voisin kuvitellakaan että hommiin tarvitsen. Silti tarvitsin uudet nettisivut että innostuin asiasta niin, että oikeasti aloin tekemään kaikkeni, että hommat lähtee kunnolla käyntiin.

Miksi innostus ei tule itsestään? Miksi tarvitsen aina välillä jonkun potkun takapuoleen? Sitä en vielä tiedä, mutta ehkä senkin keksin. 🙂