Avainsana: asenne

Go Green – Choose Swipe

Go Green – Choose Swipe

Tiesitkö miten suuri ongelma muovijäte on?
muovilauttaTyynellä merellä ajelehtivat kuin eläimet ilman talutusnuoraa kuvanmukaiset jätelautat. Tarkkaa lauttojen kokoa ei ole varmistettu. Toisten lähteiden mukaan lautat ovat ”vain” noin kaksi kertaa Suomen kokoiset. Toisten lähteiden mukaan jopa kaksi kertaa Usa:n kokoiset! Vain murto-osa lautoissa olevasta muovista ja muusta maatumattomasta on peräisin laivojen päästöistä. 80 % jätteestä on sateen ja tuulten tuomana meidän ihmisten jättämiä jätteitä. Noin 80-90 % jätteestä on muovia! Esimerkiksi muovisen suihkepullon maatuminen voi viedä jopa 700 vuotta! Muovi on nimittäin erittäin vaikeasti maatuva aine. Erityisesti vedessä sen hajoaminen hidastuu. Aurinko pystyy hajotttamaan muovia pienemmiksi molekyyleiksi, mutta kovin kovin hitaasti.

Omilla valinnoilla voit onneksi vaikuttaa tähän ja muutoinkin ympäristö asioihin!
Tässä muutamia ajatuksia millä voit vaikuttaa:
1) Valitse tiivistetty puhdistusaine. Verrataanpa esimerkiksi ikkunanpesuainetta. Yhdestä Swipe tiiviste pullosta tulee 500 pullollista ikkunanpesuainetta! Eli 499 muovista suihkepulloa vähemmän! Entäs kuinkas paljon vähemmän rekat kulkevat kun tuovat tiivistettyä pesuainetta vs. valmiiksi laimennettuja aineita suihkepulloissa? Uskon että teiltäkin tulee hanasta vettä!
Samoin kun esimerkiksi pyykkipulveria käytetään vähemmän tuot vähemmän pakkauksia kotiisi!
2) Pese pyykit mahdollisimman ekologisesti! Family White säästää melkein itse itsensä takaisin sillä cold wash teknologian ansiosta säästät keskimäärin jopa 13 € / paketti! Mutta eiväthän bakteerit kuole matalissa lämpötiloissa vaatteista! Eivät niin, mutta siksi onkin Swipe Ball, joka tappaa kyllä. Lisäksi Swipe Ball pidentää vaatteiden ikää kun voit pitää vaatetta pidempään ilman että hajut haittaavat! Ja taas säästät kun ei tarvitse turhaa pestä, vaate kestää pidempään ja pyykkiä tarvitsee pestä vähemmän!
3) Kun ostat kotiisi tuotteita erilaisissa astioissa, valitse ne jotka on helppo hävittää! Kaikki Swipe tuotteiden astiat voi hävittää turvallisesti polttamalla tai kierrättämälllä. Myös muoviset astiat.

4) Valitse kotisi puhdistukseen aineet, jotka biohajoavat. Tällöin eivät myöskään ”siivous myrkyt” rasita ympäristöäsi! Esimerkiksi Swipe original hajoaa biologisesti luonnon kiertokulkuun 27 päivässä 98 %:sti.
img071

Mallin hommissa

Mallin hommissa

Pitkä työviikko takana ja perjantai koitti. Olipa silti äärimmäisen ihana ja raikastava kokemus lähteä Vaateliike Kirstin malliksi muotinäytökseen!
10981964_888130007897319_1787713035910220170_nValmistautuminen alkoi jo edellisenä päivänä kun hiusten punaisuutta lisäsin suoravärillä. Sitten jatkui aamulla kun kävin Kauneuspalvelu Sanna Aaltokoskella huoltamassa ripset. Työpäivän loputtua hujautin vielä meikit naamaan ja VoeSlimit vaatteiden alle. Yhden virheen tein valmisteluissa. Omat vaatteet olisi saaneet olla vielä helpommin riisuttavat, erityisesti paita, sillä ei meinannut vaatteiden vaihdossa pysyä hiukset kuosissa sitten millään.

Ajattelin mennä jo hyvissä ajoin Vaateliikkeelle että en pöjlä ala kotona jännittämään 😀 Se oli fiksu ratkaisu sillä mukavasti putkahteli tuttuja putiikkiin ja pääsi heitä jututtaan 🙂
Lisäksi ehdittiin vielä tehdä viime hetken muutoksia vaatteisiin Kirstin kanssa. Alunperinkin oli tarkoitus minun pukea näytökseen Melutalon tunika, mutta vaihdettiin vielä tunikaa ja otettiinkin värikkäämpi tunika värikkäälle tyypille 😉

No sitten jo h-hetki koitti. Alkoi jo ihan oikeasti jännittää niin ettei nimilappu meinannut kädessä pysyä. Ja olin vielä näytöksen viimeinen malli. Kun Kirsti kuulutteli että nyt pitäisi sitten minunkin malli parini kanssa verhon takaa näyttäytyä niin tuntui että otankin pari askelta taaksepäin ja hyppään takahuoneen ikkunasta ulos 😀 En kuitenkaan sitä tehnyt vaan rohkeasti raotin verhoa ja menin odottelemaan vuoroani lähteä kävelemään.  Ensimmäisestä kävely kierroksesta en muista mitään, mutta en ainakaan kaatunut! Se olikin vasta niin sanotusti harjoittelu kierros sillä esittelimme vain ”arkiasun”, johon minulla kuului farkut ja se Melutalon tunika.
Sitten taas jännitimme hetken ”taka osastolla”. Ja todellinen show-time alkoi. Toisellä kierroksella muistin ehkä jopa yrittää hymyillä. Pyörin kuin väkkärä pitkin vaateliikkeen käytäviä. Ja kun Kirsti luvan antoi poistua niin kiireen vilkkaan vaihtamaan juhla-asu, johon minulla kuului aivan äärettömän ihanan tuntuinen harmaa mekko ja harmaa bolero. Lisäksi lisäsimme violetit helmet kaulaan. Ehdin yllättävän hyvin saamaan uudet vaatteet päälle ja ehdin vielä hetken jännittämäänkin ja vilkaisemaan peiliin että vieläkö on puuterit ja huulivärit kunnossa. Vaikka minulla on todella hylkivät huulet niiin silti pysyi NaturCaren musta huuliväri hyvin huulilla. Lisäsin ennen viimeistä näytöstä ihan minimaalisesti ihan huulien sisäosaaan.

Toinen varsinainen näytöskierros sujui jo melkein mallikkaasti. Muistin heilutella mekkoa ja ehkä hymyilläkin. Ja edelleen pysyin pystyssä! Varsin onnistunut ilta! Lupauduin vissiin jo mukaan että jos mallia tarvitaan niin olen käytettävissä tällaisissa tilaisuuksissa.

Kiitos kaikille perjantaina mukana olleille! Ihan huikea päivä! Näytökseen jälkeen vasta valitettavasti itse ehdin tajuamaan että tosiaan siellä oli mukana myös Jonna Jämsä ja Kati Ahola tekemässä kulmien ja ripsien värjäyksiä.  Kiitos myös heille paikalla olosta vaikken heitä sen enempää ehtinyt moikkaamaan. 

Kuka hullu nyt siivoojan kotiinsa tilaa?

Kuka hullu nyt siivoojan kotiinsa tilaa?

On ollut mielenkiintoista kohdata eri yhteyksissä otsikon kaltaisia ihmettelyjä. Jos ei suoraan olla siivoojalle kehdattu sanoa, niin vähintään siivouksen tilaajaa on moitittu kun on siivoojan mennyt tilaamaan vaikka itse kykenisi siivouksensa tekemään. Siivouspalvelua pidetään edelleen jossain yhteyksissä sellaisena palveluna, joka on etuoikeus vain niille ketkä eivät enää itse jaksa/kykene siivoamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMiksi sen pitäisi olla naurettavaa jos täysin terve ja hyväkuntoinen ihminen tilaa siivoojan siivoamaan? Entäs kun meitä kaikkia ei ihan oikeasti kiinnostasitä luutua heiluttaa. Meillä on jokaisella omat mielenkiinnon kohteet joihin haluamme panostaa ja monella siivous on kaukana kärjestä, kun puhutaan mielekkäästä tekemisestä. Tekeekö se viiden lapsen äidistä jotenkin huonon äidin, jos mieluummin viettää laatuaikaa lastensa kanssa vaikkapa kolme tuntia ulkoillen (siivoojan siivotessa) ja hymyillen? Vai se kun heiluu ärsyyntyneenä luutun varressa välillä kakkavaippoja vaihdellen vähintään sen viisi tuntia? Loppu tulos siivouksen osalta kuitenkin pääasia: on lapsilla taas siistit tilat leikkiä. Äidin mieli ja olo voi olla hieman eri riippuen kumman tilanteen on valinnut 🙂

Itse en viihdy papereita pläräten siksi maksan oikein mielelläni kirjanpitäjälle papereiden pyörittelystä! Niinpä moni asiakkaani soittaa minulle silloin kun heitä ei se luutun heilustus kiinnosta. 🙂 

Hukkasinko joulumieleni?

Hukkasinko joulumieleni?

20141208_124500 (1)Ahh, niin ihana joulun aika! <3 Joululaulut soi ja lapset leikkivät ulkona lumella, sisällä palaa ihanasti jouluvalot ja kynttilät <3

Hetkinen hetkinen, tänä vuonna kelit ovatkin olleet hieman erilaiset (ihan kuin ei koskaan aikaisemmin olleet). Koko joulu on siis pilalla? Onhan se toki totta että ei näky ikkunasta niin jouluinen olekaan, ainakaan vielä.

Mutta jos ulkona keli on huono niin onko koko joulu pilalla?

Emmehän me voi edes itse tuohon säähän vaikuttaa, vai voimmeko? Minä en ainakaan usko että nyt tältä istumalta pystyisin lumisateen meille tekemään (pitkällä tähtäimellä, en tiedä). Mutta yksi asia on aivan varma: omaan asenteeseeni voin vaikuttaa juuri tässä ja nyt!

Jos viihdyt siinä tunnetilassa, että joulu on syvältä ja tylsää ja turhaa joutenloa ja hirveä rahan reikä vain, niin silloinhan sinulla on kaikki hyvin, jatka valittamista ja korosta tunnettasi turhautuneena.

Mutta minä olen sellaista ihmistyyppiä että en siinä tunnetilassa viihdy. Minusta joulu on ihanaa aikaa. On pieniä jännittäviä hetkiä kun piilotellaan lapsilta ja ehkäpä toisilta aikuisiltakin lahoja, jotta saa yllättää itselleen tärkeitä ihmisiä sitten kun pukki tuo lahjoja. No voisihan siitäkin ottaa itselleen stressin, mutta olen taas pitänyt mieleni avoimena ja niin niitä kivoja ilahdutus ideoita on tupsahdellut sieltä ja täältä 🙂

Joulu on mielestäni myös ihanaa rauhoittumisen aikaa. Saamme nauttia rauhassa läheistemme seurasta. Lisäksi voimme syödä ja syödä ja syödä jouluherkkuja navat täyteen ja senkin jos saat tehdä läheistesi kanssa niin WAU.

Joulun tunnelma muutenkin on jotenkin rauhoittava, kynttilän pieni liekki lepattelee ja jouluvalot tuovat hämyisen valaistuksen sisälle.

Vuorotyö tuo omat haasteensa minunkin joulun viettoon, mutta saan olla todella kiitollinen täysin vapaasta jouluaatosta! Joulupäivänä sitten jo palaankin töihin, mutta enhän minä koko vuorokautta töissä ole, on siinäkin aikaa nauttia joulun tunnelmasta.

Täten toivotan teille juuri sellaista joulua kuin itse kukin haluaa. Muristaan kaikki porukalla huonoa keliä ja rahan menoa tai sitten hiiviskellään kuin pienet tontut konsanaan ja hihitellään. Molempi parempi, kunhan tehdään se yhdessä, tuskin kukaan yksin haluaa jouluna olla <3

Kun mollaan toista, olen itse paljon kovempi jätkä?

Kun mollaan toista, olen itse paljon kovempi jätkä?

Olen urani aikana usein ja toistuvasti törmännyt kiusaamiseen lasten maailmassa. Kiusataan hoidossa, jätetään leikistä ulos, ei kutsuta synttäreille, ollaan ilkeitä toisille. Sama jatkuu koulussa, yhä hurjemmin keinoin. On paljon kiusaamista vastustavia kampanjoita, on kiva koulu hankkeita ja vaikka ja mitä. Käydään keskusteluja lasten ja vanhempien kanssa, silti tulee aina uusia kiusaajia.

Moni meistä, minä mukaan lukien, olemme varmasti elämiemme aikana kokeneet tai ainakin todistaneet kiusaamista lapsuudessa, viimeistään nuoruudessa. Silti kiusaaminen jatkuu työelämässä! Niin siis mitä ihmettä? Valistamme muka lapsia että ei saa kiusata ja teemme itse ihan samaa! (tiedän emme me kaikki kiusaa, mutta tätä tapahtuu ihan liikaa)

Mitä minä voisin saavuttaa sillä että keksin toisesta ihmisestä pahaa sanottavaa? Tai hyödynkö jotenkin siitä että laitan ikävän juorun toisesta ihmisestä kulkemaan? Tuleeko minusta jotenkin kovempi jätkä? Vai pelkäämmekö oikeasti niin paljon itse joutuvamme kiusaamisen kohteeksi että yritetään äkkiä löytää sieltä työyhteisöstä joku silmä tikku kehen kohdistamme omat pelkomme jotta kukaan ei vain hoksaa että hei tuosta saisi paljon enemmän ja mehukkaampia juttuja aikaan?

Onhan se helppo lähteä mollaamaan esimerkiksi rakennus alalla sitä omaa työparia jos se tekee esimerkiksi omasta mielestäsi liian tarkasti työn ja näin ollen hitaammin kuin sinä. Tai työparisi sattuu olemaan vasta-alkaja ja saattaa kysellä sinulta sinulle itsestään selviä asioita. Mutta menepäs sen toisen housuihin hetkeksi. Miltä hänestä saattaa tuntua työskennellä sinun kanssasi jos teet huomattavasti nopeammin työsi, saattaako häntä alkaa epäilyttää että teetköhän riittävällä huolellisuudella työsi? Tai entäs vasta-alkajan housuissa, miltähän siellä tuntuu kun koulun penkillä on teoriassa ne asiat kerrottu, mutta et ihan kaikkea ole päässyt itse kokeilemaan.

No entäs sitten? Me kaikki teemme työmme omalla tavallamme, toiset teemme työmme paremmin kuin toiset. Toisille voi jopa olla elämän arvoissa se työ ihan jossian hännän huippuna, ei ole omassa elämässä niin tärkeää tehdä työ niin hyvin kuin mahdollista. Mutta miksi tätä toisella tavalla työtään tekevää pitää alkaa sättimään ja naljailemaan hänelle? Tai miksi alkaa toisille häntä mollaamaan? Mitä sillä saavuttaa? Onko mukavampi laittaa pää tyynyyn illalla kun olet muistanut kertoa jollekin kaikki epäkohdat toisesta ihmisestä?

Olisipa vielä joskus se päivä kun me kaikki voisimme illalla laittaa päämme tyynyyn muistellen niitä asioita mitä toiset ihmiset tekivät äärimmäisen hienosti ja vielä voisi miettiä että muistinhan kertoa vaikkapa työnjohdolle kuinka hyvin minun oma työparini työnsä hoitaa! <3

Kasvatuskumppanuudesta

Kasvatuskumppanuudesta

Kasvatuskumppanuus eli kodin ja päivähoidon välinen yhteistyö on lapsen kasvun tukemista YHDESSÄ. Mutta miten se käytännössä tehdään?

Vielä jokin aika sitten vallitsi ajatus siitä että päivähoito ja sen henkilökunta tietää mitä lapsi tarvitsee ja annetaan sitten ohjeita vanhemmille kuinka he voivat omaa lastaan kasvattaa. Jokin tässä mätti. Miten hoitohenkilökunta voi tuntea juuri sinun lapsesi paremmin kuin sinä?

Onneksi tästä ajatusmallista on päästy / ollaan pääsemässä eroon. Ympäri Suomen on alettu puhua ja myös toteuttaa kasvatuskumppanuutta. Toki tämä vaatii myös vanhemmilta aktiivisuutta, jotta kasvatuskumppanuudesta saadaan kaikki irti. Ei niitä ”vasu keskusteluja” ihan huvikseen pidetä. Eivätkä ne ole mitään palavereita, joissa etsitään teidän lapsesta vikoja. Valitettavasti tällainen käsitys on jostakin ilmestynyt joidenkin vanhempien ajatuksiin. Kun sekä vanhempi että lapsen hoidosta vastaava hoitaja tai lastentarhanopettaja ovat avoimin mielin vasu keskustelussa päästään tärkeimpään päämäärään eli juuri sen lapsen parhaaseen mahdolliseen hoitoon ja kasvun tukemiseen. Vasu keskustelu (jossa siis tehdään juuri sinun lapsellesi yksilöllinen varhaiskasvatus suunnitelma ELI luodaan yhteiset pelisäännöt lapsen hoidolle) on erittäin tärkeä osa kodin ja hoidon välistä yhteistyötä.

Kun ”hoidon täti” saa kultaakin arvokkaampia tietoja kotoa, oppii täti tuntemaan lapsen entistä paremmin ja täten tarjoamaan lapselle yhä yksilöllisempää tukea kasvuunsa.

Olkoon nyt lapsella vaikka ongelmia puheen tuottamisessa. Lapsi juttelee todella vähän ja sanavarasto on heikko. No siinä on pikkuisen vaikea tädin sitten arvata että mistähän tyttö pitää tai mistä on kiinnostunut. Kun täti on äidiltä tai isältä sitten kuullut että tyttö on erityisen kiinnostunut naapurissa sijaitsevasta navetasta ja käykin siellä paljon. On tädillä selkeästi enemmän tarttumispintaa mistä voisi lähteä tyttöä jututtamaan ja sitä kautta myös lisäämään sanavarastoa jne. jne.  Ja kun jutellaan tyttöä kiinnostavasta aiheesta, lähtee hän helpommin juttelemaankin. On huomattavasti helpompi tarjota esimerkiksi mieluinen värityskuva.

Mites kotona voidaan puuttua vaikkapa lapsen huonoihin ruokapöytä tapoihin jos hoidosta ei ”uskalleta” sitä sanoa suoraan että lapsi hyppii, pomppii, huutaa ja häiritsee muita ruoka pöydässä? Näitä tilanteita olen nähnyt aivan liian usein. ”No ei nyt viitsitä viikonloppua vanhemmilta pilata kertomalla isälle että teidän poika se otti ja löi toista lasta tänään.” Tai että ”sillä nyt vain on sellainen vaihe, ei huolestuteta vanhempia”.  Joskus lapsi voi käyttäytyä todella eritavoin kotona ja hoidossa. Esimerkiksi kotona on voinut olla ongelmia ruokailun kanssa aikaisemmin, mutta siihen on löydetty jo hyvä konsti millä se on saatu rauhoittumaan.

Kaikkein tärkein asia kasvatuskumppanuudessa on LUOTTAMUS tädin ja vanhempien välillä. Tämä täytyy ensin muodostaa, jotta täti oppii tuntemaan myös vanhemman että millaisin sanakääntein tälle isälle voi kertoa myös niistä ikävistä asioista. Tärkeää on myös oppia tuntemaan että mitä vanhempi haluaa kuulla päivittäin lapsensa touhuista. Toiset haluavat tietää tarkkaankin, onko syönyt, nukkunut, kenen kanssa leikkinyt, mitä leikkinyt……. Toiset haluavat ylimalkaisen ”on ollut hyvä päivä” heiton.

Lisäksi pidän erittäin tärkeänä asiana sitä että voidaan luoda yhteisiä käytäntöjä sekä kotona että hoidossa. Jos kaikki asiat tehdään eritavalla hoidossa kuin kotona, niin on se lapsellekin haastava paikka. Kotona saa heittää vaatteet pitkin lattioita ja äiti kulkee perässä ja laittaa ne nätisti naulakkoon ja hoidossa sitten pitääkin itse viikata vaatteita ja kääntää ne oikein päin ja laittaa naulakkoon. Vaikka hoidossa lapsi oppiikin paljon jo katsomalla kavereista mallia, että näin sitä kuuluu toimia, mutta jos kotona kaikki tehdään aivan eritavalla, niin oppiminen on huomattavasti hitaampaa.

Hauskaa on mm. kuivaksi opettelussa että kyllä ne hoidossa sen opettaa.  😀 Entäs jos tässäkin asiassa tehtäisiin yhteistyötä ja tehtäisiin se yhdessä tiiminä?

If You Can Dream It, You Can Do It!

If You Can Dream It, You Can Do It!

Mitä sinä haluat saavuttaa omassa elämässäsi? Haluatko hienon auton? Vai ihanan miehen? Vai kenties uuden työn?

Ovatko ne vain haaveita vai aiotko oikeasti saavuttaa sen? Oletko valmis myös tekoihin saavuttaaksesi haluamasi? Mutta kaikkein tärkeimpänä: USKOTKO SINÄ SAAVUTTAVASI SEN?

Otsikon lausahdukseen olen törmännyt monessakin eri yhteydessä. Tänään pysähdyin miettimään että niin mitäs se nyt sitten oikeen meinaa. Hmm.. If you can dream it. Voinko siis kuvitella mielessäni itseni asumaan omakotitaloon? Voinko mieltää itseni haaveilemani auton ratissa? Voinko nähdä mielessäni mitä on koko päiväisen yrittäjän arki? Nämä kysymykset voivat sinun kohdallasi olla jotain ihan muuta. Jos en edes voi kuvitella, että pankkitililläni lepää 6 miljoonaa euroa, niin tuskin koskaan näin onkaan. Mutta jos uskon että voisin säästää palkastani itselleni etelänmatkan, niin silloin ollaan jo paljon lähempänä haaveen toteutumista. Siis kun voin kuvitella mielessäni itseni makaamassa ihanan auringon alla niin jotain on varmasti tehtävissä asian eteen jotta se tapahtuu myös oikeasti.

Jos siis voit kuvitella haaveesi todeksi, voit myös saavuttaa sen. Toki moni tavoite ei täyty itsestään, töitä on sen eteen tehtävä. Mutta jos jo sielusi silmin näet itsesi loikoilemassa etelän auringon alla niin eiköhän sitä keinot keksi. Sittenhän ei tarvitse enää muuta kuin panna töpinäksi ja alkaa selvittämään haaveesi yksityiskohtia. Vaikkapa että mitä matka maksaa, mihin vuoden aikaan sinne kannattaa mennä, millaisia hotelleja tai muita majoitus vaihtoehtoja alueella on jne…

Mieti siis onko sinulla mielessäsi jokin haave tai unelma mitä haluaisit saavuttaa. Laita silmät kiinni ja kuvittele että olisit jo saavuttanut sen. Miltä se tuntuu? Jos näet itsesi kuvassa, tee asialle jotain ja ota unelmasi kiinni. Jos taas et nähnyt itseäsi kuvassa, unohda koko homma ja keksi uusi parempi haave! 🙂

Do What You Love, Love What You Do!

Do What You Love, Love What You Do!

Olen itse erittäin onnellisessa asemassa että olen löytänyt useitakin eri töitä mitä rakastan tehdä. Olen kuitenkin huomannut että on monia monia ihmisiä, jotka eivät rakasta työtään. Kauhistuttaa suorastaan ajatus jos aamulla ensimmäinen ajatus on että on ikävää mennä töihin. 🙁

Onko siinä enää mitään tehtävissä, jos on vain sattunut saamaan sellaisen työn mistä ei pidä. Työkaverit ovat inhottavia eivätkä ymmärrä sinun näkökantojasi. Työympäristö on huono. Työmatka on pitkä. Työtehtävä mitä töissä teet on ärsyttävää puuhaa.

Olen ollut tilanteessa että töihin meneminen tuntui raskaalta monestakin eri syystä. Se oli oikeasti todella raskasta. Se että töissä ei viihdy vaikuttaa niin moneen muuhunkin asiaan. Jos vuorokaudessa on 24 tuntia, nukut niistä ehkä 8, olet töissä saman verran niin lyhyellä matematiikalla jää jäljelle 8. Toki siitä otetaan pois vielä esimerkiksi työmatkat ja töihin valmistautuminen. Ja kun töissä on ikävää se helposti vaikuttaa myös yöuniin. Joten mutama tunti mitä vuorokaudessa sinulle jää aikaa ei välttämättä olekaan niin ihanaa kun väsymys painaa ja työasiat pyörii mielessä. Tästähän kärsii kyllä valitettavasti liian helposti ne kaikkein tärkeimmät ihmiset sinun elämässäsi. Vai olenko väärässä? Jos töissä on ikävää niin töissä vain on ikävää ja sitten vapaa-ajalla on kaikki ihanaa? Jos näin on että työ ei vaikuta millään tavoin vapaa-aikaasi niin onpa ihana kuulla!

Itse lähdin hankalassa tilanteessa miettimään että mitä olisi mukava tehdä. Mikä työ olisi niin ihanaa että aamulla olisi kiva lähteä töihin. Ja lähdin hakemaan niitä töitä. Onnekseni sain juuri sellaisia töitä. Mutta minulla oli mielessäni myös toinen vaihtoehto kuinka lähtisin purkamaan pahaa oloani. Ja siitä oli myös apua juuri sillä hetkellä, sain avun jo seuraavana työpäivänä. Aloin miettimään asioita mitkä on ihan kivoja asioita nykyisessä työssäni. Ehkä töissä on edes yksi ihan kiva työkaveri? Ehkä joku työtehtävistäsi on ihan kiva? Lista voisi olla loputon.

Näinä aikoina kun on yt-neuvotteluita ja on vaikka ja mitä ja ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan niin on varmasti lähes mahdoton ajatus että voisi saada jonkun toisen työn. Mutta minä uskon siihen että jos oikein kovasti haluaa niin sekin on mahdollista. Tai se ainakin on mahdollista että opit pitämään työstäsi! Jos ei mitään muuta hienoa nykyisessä työssäsi ole, niin ainakin se, että sinulla on työ! Kaikilla kun ei sitä ole.

Tee sitä työtä mistä pidät tai opi tykkämään työstä mitä teet juuri nyt 🙂

Miksi sinä innostut?

Miksi sinä innostut?

Niin monessa tilanteessa elämässäni olen huomannut, että minulla on ihan jokaikinen avain kädessäni tehdä asioita, mitkä vievät minua eteenpäin. Silti joskus (lue usein) huomaan etten tee niitä! Miksi ihmeessä? Ainakin minun kohdalla lähes aina syy on siinä, että en ole innostunut asiasta.

Minulla on kuntosalille vuoden ”jäsenyys”. Kävin siellä välillä vain siksi, että ei menisi rahat hukkaan. Mutta välillä kun innostun asiasta teen ensin kotona vaikka ja mitä treeniä ja sitten vielä salille.

Minulla on kaikki työkalut mitä kuvitella saattaa Homcare myyntiin. Silti vasta erään huipun kauneuskoulutuksen jälkeen olen innostunut asiasta ja tajunnut että ei tämä mitään tähtitiedettä ole. Nyt odotan oikein innolla kun muutamat kaverini pääsevät ilmaiseksi testaamaan aivan ihanaa kauneudenhoitosarjaa. Olen aina tykännyt ihan älyttömästi pitää kutsuja ja antaa ihmisille mahdollisuuden testata meidän tuotteita. Miksi en kuitenkaan ole aikaisemmin oikeasti ottanut härkää sarvista ja hommannut niitä kutsuja?

Ylipäätä Arjen Avuxi Oy:llä on kaikki mitä voisin kuvitellakaan että hommiin tarvitsen. Silti tarvitsin uudet nettisivut että innostuin asiasta niin, että oikeasti aloin tekemään kaikkeni, että hommat lähtee kunnolla käyntiin.

Miksi innostus ei tule itsestään? Miksi tarvitsen aina välillä jonkun potkun takapuoleen? Sitä en vielä tiedä, mutta ehkä senkin keksin. 🙂

Uskallatko antaa kiitosta?

Uskallatko antaa kiitosta?

Mitä isä edeltä sitä poika perästäNiin monessa asiassa olen huomannut, että ympärillämme olevat lapset katsovat meistä isoista mallia omaan käytökseensä. Niin hyvissä tavoissa kuin huonoissakin. Lapset ovat huomanneet kuinka autamme toiselle lapselle vaatteita päälle. He ovat ehkä katselleet kun pieniä vauvoja syötetään. Mitä tapahtuu lasten leikissä, no siellähän puetaan ja syötetään nukkeja. Usein voit nähdä nimenomaan itsesi ja elekielesikin niissä leikeissä lapsen kautta. Ja kuten kuvasta näkyy, myös työskentely asento voi ”periytyä” isältä pojalle.

Lastenhoito tehtävissä me aikuiset toitotamme lapsille että mitäs sitä nyt sanotaan kun on kiitoksen paikka. Mikä on sinänsä kyllä oikein hyvä asia, ei pieni lapsi välttämättä tiedä missä kohtaa se kiitos tulee sanoa. Mutta voisikohan lapsi oppia sanomaan kiitos, jos me aikuiset kiitämme myös saadessamme jotakin tai muulloin kun on aika olla kiitollinen tai kiittää jostakin? Onhan lapsi oppinut ihan samalla tavalla sanomaan kirosanat oikeassa kohdassa.

Oletko koskaan sanonut liian usein kiitos ja harmitellut jälkeenpäin että tuli kaveria kiitettyä? Itse olen ainakin huomannut aivan liian usein miettiväni jälkeenpäin kun ei tullut kiitettyä.