Blogi

Lastenhoito – työ jolla ei ole merkitystä hoitajalle

Lastenhoito – työ jolla ei ole merkitystä hoitajalle

Luin juuri erittäin karrikoidun, mutta erittäin hyvin kirjoitetun pätkän siitä kuinka todellisuus päiväkotimaailmassa ei kohtaa sitä kuvaa mikä useimmilla on. Itsekin liian usein kuulen sitä kuinka helppoa on lastenhoitajan tai lastenarhanopettajan työ päiväkodissa. ”Päiväkoti – paikka, jossa työntekijät saavat palkkaa hiekkalaatikolla istumisesta ja päiväunien nukkumisesta.”

Itse en juuri tällä hetkellä ole töissä päiväkodissa, enkä nykyisellä asuinpaikkakunnallani ole ollutkaan, mutta urani aikana olen nähnyt jo muutaman erilaisen työyhteisön ja työympäristön. Olen nauttinut siitä työstä! Erityisesti viimeisimmästä paikasta, jossa olin töissä (ne ketkä minut tuntevat päätelköön paikan ;)).
Lähdimme kokeilemaan pienryhmäpedagogiikkaa. Eli meidän talossa ja minun ryhmässäni se tarkoitti sitä että pääsemme lähemmäksi lasta ja perhettä, jotta voimme toteuttaa paremmin kasvatuskumppanuutta (TÄSSÄ siitä lisää). Eli minun ei tarvinnut tuntea kaikkia koko talon lapsia ja heidän tarpeitaan (toki nyt ns. nimeltä piti tuntea) vaan sain keskittyä juuri siihen minun omaan pienryhmääni, johon kuului 7 neljävuotiasta lasta. Suurimman osan päivästä vastuullani olivat vain he ja heidän tarpeensa.

Pääsin oikeasti todella lähelle perhettä ja lasta. Tunsin lapset paremmin kuin hyvin. Ennen kun ryhmässä oli jopa yli 20 lasta ei minun kapasiteettini riittänyt mitenkään muistamaan jokaisen lapsen kaikkia asioita. Kuten esimerkiksi, osaako nyt se ja se hyppiä yhdellä jalalla tai oikein kun oli hulina päivä ei minulla ollut enää aavistustakaan että kuka söi hyvin ja kuka huonosti.

Erityisesti siis viimeisin työpaikka sai minut ajattelemaan sitä, saako hoitotäti välittää hoitolapsesta ja hänen perheestään. Toki onhan jo aikaisemmista työpaikoista jäänyt yksittäisiä lapsia ja yksittäisiä perheitä mieleen, mutta ei samassa mittasuhteessa, koska työnhektisyys piti huolen siitä, että ei pääse rakentaamaan niin hyvää kasvatuskumppanuussuhdetta mitä viimeisimmässä paikassa. Minä oikeasti välitin todella niistä perheistä. He olivat minulle tärkeitä. Sillä oli oikeasti merkitystä miten asiat heidän kanssaan hoidettiin. Ei sille tunteelle löydy sanoja. He ovat ajatuksissani vielä tänäkin päivänä, hyvällä tavalla.  Mutta senhän piti olla vain työpaikka, jossa vain käydään ja tehdään työt ja tullaan kotiin.

Tämä pieni ryhmä lapsia perheineen opetti minulle paljon! Toivottavasti edes jotain Maaritin jorinoita on jäänyt lapsillekin mieleen <3 Jotain sellaista mikä kantaa elämässä vielä pitkälle!

Hukkasinko joulumieleni?

Hukkasinko joulumieleni?

20141208_124500 (1)Ahh, niin ihana joulun aika! <3 Joululaulut soi ja lapset leikkivät ulkona lumella, sisällä palaa ihanasti jouluvalot ja kynttilät <3

Hetkinen hetkinen, tänä vuonna kelit ovatkin olleet hieman erilaiset (ihan kuin ei koskaan aikaisemmin olleet). Koko joulu on siis pilalla? Onhan se toki totta että ei näky ikkunasta niin jouluinen olekaan, ainakaan vielä.

Mutta jos ulkona keli on huono niin onko koko joulu pilalla?

Emmehän me voi edes itse tuohon säähän vaikuttaa, vai voimmeko? Minä en ainakaan usko että nyt tältä istumalta pystyisin lumisateen meille tekemään (pitkällä tähtäimellä, en tiedä). Mutta yksi asia on aivan varma: omaan asenteeseeni voin vaikuttaa juuri tässä ja nyt!

Jos viihdyt siinä tunnetilassa, että joulu on syvältä ja tylsää ja turhaa joutenloa ja hirveä rahan reikä vain, niin silloinhan sinulla on kaikki hyvin, jatka valittamista ja korosta tunnettasi turhautuneena.

Mutta minä olen sellaista ihmistyyppiä että en siinä tunnetilassa viihdy. Minusta joulu on ihanaa aikaa. On pieniä jännittäviä hetkiä kun piilotellaan lapsilta ja ehkäpä toisilta aikuisiltakin lahoja, jotta saa yllättää itselleen tärkeitä ihmisiä sitten kun pukki tuo lahjoja. No voisihan siitäkin ottaa itselleen stressin, mutta olen taas pitänyt mieleni avoimena ja niin niitä kivoja ilahdutus ideoita on tupsahdellut sieltä ja täältä 🙂

Joulu on mielestäni myös ihanaa rauhoittumisen aikaa. Saamme nauttia rauhassa läheistemme seurasta. Lisäksi voimme syödä ja syödä ja syödä jouluherkkuja navat täyteen ja senkin jos saat tehdä läheistesi kanssa niin WAU.

Joulun tunnelma muutenkin on jotenkin rauhoittava, kynttilän pieni liekki lepattelee ja jouluvalot tuovat hämyisen valaistuksen sisälle.

Vuorotyö tuo omat haasteensa minunkin joulun viettoon, mutta saan olla todella kiitollinen täysin vapaasta jouluaatosta! Joulupäivänä sitten jo palaankin töihin, mutta enhän minä koko vuorokautta töissä ole, on siinäkin aikaa nauttia joulun tunnelmasta.

Täten toivotan teille juuri sellaista joulua kuin itse kukin haluaa. Muristaan kaikki porukalla huonoa keliä ja rahan menoa tai sitten hiiviskellään kuin pienet tontut konsanaan ja hihitellään. Molempi parempi, kunhan tehdään se yhdessä, tuskin kukaan yksin haluaa jouluna olla <3

Kun mollaan toista, olen itse paljon kovempi jätkä?

Kun mollaan toista, olen itse paljon kovempi jätkä?

Olen urani aikana usein ja toistuvasti törmännyt kiusaamiseen lasten maailmassa. Kiusataan hoidossa, jätetään leikistä ulos, ei kutsuta synttäreille, ollaan ilkeitä toisille. Sama jatkuu koulussa, yhä hurjemmin keinoin. On paljon kiusaamista vastustavia kampanjoita, on kiva koulu hankkeita ja vaikka ja mitä. Käydään keskusteluja lasten ja vanhempien kanssa, silti tulee aina uusia kiusaajia.

Moni meistä, minä mukaan lukien, olemme varmasti elämiemme aikana kokeneet tai ainakin todistaneet kiusaamista lapsuudessa, viimeistään nuoruudessa. Silti kiusaaminen jatkuu työelämässä! Niin siis mitä ihmettä? Valistamme muka lapsia että ei saa kiusata ja teemme itse ihan samaa! (tiedän emme me kaikki kiusaa, mutta tätä tapahtuu ihan liikaa)

Mitä minä voisin saavuttaa sillä että keksin toisesta ihmisestä pahaa sanottavaa? Tai hyödynkö jotenkin siitä että laitan ikävän juorun toisesta ihmisestä kulkemaan? Tuleeko minusta jotenkin kovempi jätkä? Vai pelkäämmekö oikeasti niin paljon itse joutuvamme kiusaamisen kohteeksi että yritetään äkkiä löytää sieltä työyhteisöstä joku silmä tikku kehen kohdistamme omat pelkomme jotta kukaan ei vain hoksaa että hei tuosta saisi paljon enemmän ja mehukkaampia juttuja aikaan?

Onhan se helppo lähteä mollaamaan esimerkiksi rakennus alalla sitä omaa työparia jos se tekee esimerkiksi omasta mielestäsi liian tarkasti työn ja näin ollen hitaammin kuin sinä. Tai työparisi sattuu olemaan vasta-alkaja ja saattaa kysellä sinulta sinulle itsestään selviä asioita. Mutta menepäs sen toisen housuihin hetkeksi. Miltä hänestä saattaa tuntua työskennellä sinun kanssasi jos teet huomattavasti nopeammin työsi, saattaako häntä alkaa epäilyttää että teetköhän riittävällä huolellisuudella työsi? Tai entäs vasta-alkajan housuissa, miltähän siellä tuntuu kun koulun penkillä on teoriassa ne asiat kerrottu, mutta et ihan kaikkea ole päässyt itse kokeilemaan.

No entäs sitten? Me kaikki teemme työmme omalla tavallamme, toiset teemme työmme paremmin kuin toiset. Toisille voi jopa olla elämän arvoissa se työ ihan jossian hännän huippuna, ei ole omassa elämässä niin tärkeää tehdä työ niin hyvin kuin mahdollista. Mutta miksi tätä toisella tavalla työtään tekevää pitää alkaa sättimään ja naljailemaan hänelle? Tai miksi alkaa toisille häntä mollaamaan? Mitä sillä saavuttaa? Onko mukavampi laittaa pää tyynyyn illalla kun olet muistanut kertoa jollekin kaikki epäkohdat toisesta ihmisestä?

Olisipa vielä joskus se päivä kun me kaikki voisimme illalla laittaa päämme tyynyyn muistellen niitä asioita mitä toiset ihmiset tekivät äärimmäisen hienosti ja vielä voisi miettiä että muistinhan kertoa vaikkapa työnjohdolle kuinka hyvin minun oma työparini työnsä hoitaa! <3

Aloe Vera – pieni kotiapteekki

Aloe Vera – pieni kotiapteekki

Olen vasta viime aikoina todella alkanut ymmärtää miten hienojen aloe tuotteiden parissa saan työskennellä. NaturCare aloe tuotteet ovat aivan huikeita pikku apulaisia niin urheilijoille, eläimille, lapsiperheille kuin kenelle tahansa. On toki myös muistettava että lääke tämä ei ole, vaikka helpotuksen moneen asiaan aloen avulla saakin. Kerron tässä muutamia huikeita esimerkkejä mihin olen itse käyttänyt tai millaista palautetta olen saanut asiakkailta.

Aloe Gel ja itikat

Olen ollut aikaisemmin ennen kuin tuotteeseen tutustuin kesäisin ihan sekopäinen noiden itikoiden yms pistojen kanssa. Minulla nousee ihan hirveät patit ja kutisee käsittämättömän paljon. Kerran kokeilin aloe geliä ja sen jälkeen olenkin kulkenut geeli aina mukana kesäisin. Patti ei nouse läheskään niin suureksi, ihan pieni tönö vain, kutina lakkaa lähes välittömästi ja koko jälki häviää todella nopeasti.

Aloe gel ja lehmäAloe Gel ja spray eläimille

Kotieläimet saattavat joutua kokemaan monenmoista haaveria kun kirmailevat pusikoissa ja metsissä, tulee haavoja ja ötököiden ja kasvien psitoksia. Esimerkiksi kaverini koiran elämästä tuli hetkellisesti hyvinkin tuskaista kun mahanalus oli täynnä nokkosen pistoksia. Onneksi kaapista löytyy silloin aloe spray. Koira rauhoittui silmissä kun sprayn suihkutti ”haavoittuneelle” iholle. Hetken toki kirpaisi kun tuote kohtasi ihon, mutta vain hetken ja sitten koira rauhoittui. Toki jos mahdollista niin vielä helpotusta tehostamaan olsi hyvä laittaa sitten vielä aloe geliä sillä se jatkaa vaikutusta pidempään muodostaessaan suojan iholle.

Lehmien varsinainen maanvaiva, utaretulehdukset, voivat olla sekä eläimelle että viljelijälle todella rasittavia. Olen kuullut puhuttavan että aloella on todettu olevan hyötyä utaretulehduksienkin hoidossa. Toki myös lehmien haavereiden hoidossa. Vihdoin myös läheinen viljelijä pariskunta otti aloe tuotteita käyttöön ja palaute oli tietenkin positiivinen. Aamulla oli lehmällä ollut utareet aivan kovat, emäntä oli laittanut aloe sprayta ja geliä utareisiin ja illalla jo oli utareet pehmenneet.

Aloe tuotteet lapsiperheessä

Aivan huikea Aloe drink on löytänyt tiensä monen lapsiperheen jääkaappiin. Vanhemmat (tai ainakin äidit 😉 ) juovat säännöllisesti jotta vitamiinit imeytyvät paremmin elimistöön, jaksaminen paranee, ruoan sulatus toimii paremmin, juoma puhdistaa kehoa kuona-aineista ja vastustuskyky kasvaa. Lapset eivät ehkä osaa ottaa juomaa päivittäiseen käyttöön, mutta kun tulee flunssa aika tai maha taudit jyllää niin osaa ne lapsetkin mennä ottamaan juomaa. Juhlapyhien aikaan kun syödään itsemme sitten oikein hyvään ähkyyn niin ei muuta kuin taas jääkaapille ja aloe drinkkiä juomaan.
Lapsi perheissä sattuu ja tapahtuu kaiken laista: tulee naarmuja ja isoja haavojakin, nuorilla iskee akne, tulee lihaskipuja ja kasvukipuja, palovammoja ja kasvien ja ötököiden pistoja ja kesällä aurinko polttaa ihoa ja myöskin esimerkiksi  raskausarpiin on ollut aloe tuotteista apua. Näin muutamia mainitakseni.

Myöskin suun sisään voi tulla erilasia haavoja ja ongelmia, siksi on myös tooth gel. Sopii myös ihan hammastahnaksi pienelle väelle (ei sisällä fluoria). Itseltäni poistettiin joku aika sitten viisauden hammas. Käytin tooth geliä haavan ympäristöön ja lisäksi toki aloe geliä ulkopuolelle poskeen kipua helpottamaan. Myös pienempiin suun sisäisiin ongelmiin on tooth gel kokeilemisen arvoinen.

Olen itse välillä hieman skeptinen tällaisiin tuotteisiin että voiko ne toimia. Mutta pakko on todellakin ollut myöntää että nämä ainakin toimii. Pakko kai se on uskoa kun omalla kehollaan on tuntenut. Lisää aloe tarnoita voin kertoa ihan kasvotusten 🙂 Näitä nimittäin riittää. 🙂

Käytöstavat kunniaan!

Käytöstavat kunniaan!

Oletteko koskaan törmänneet kaupassa (tai missä tahansa muussa julkisessa paikassa) siihen että siellä säntäilee ja ryntäilee lapsia ympäri ämpäri niin että saat varoa heitä?

Olen itsekin liikuntaleikkikoulun ohjaaja ja kannatan sitä että lasten pitää saada liikkua ja hyppiä ja pomppia. Mutta kumpi on tärkeämpää hyvät käytöstavat vai liikkuminen?

Paljon on karsittu lasten leikkikentiltä ja vastaavilta mm. kiipeilytelineitä turvallisuusriskin vuoksi.  Lapset ei saa keinua seisaalteen, koska se on vaarallista. Puihin ei missään nimessä saa kiivetä, koska siinä voi käydä huonosti. Öö siis pitäisikö lapset laittaa riviin istumaan ja teoriassa kertoa heille kuinka liikutaan? Ei tälle linjalle en missään nimessä halua! Nimenomaan kun on näitä paikkoja mitkä suorastaan huutaa lapsille että tule ja liiku niin sieltä karsitaan mahdollisuuksia lasten liikkua.

Sitten on ok jos lapset säntäilee ja hyppii kauppojen parkkipaikalla? Kaupassa hyllyjen välissä on myös ok säikytellä toisia ostosten tekijöitä? Ja ruokapaikoissakin on tosi hyvä että lapset saa liikkua vapaasti ja ryömiä vaikkapa viereisessä pöydässä istuvien ihmisten pöydän alle?

Trampalla 4Mielestäni lapset voi leikkiä ja liikkua myös leikkikenttien ulkopuolella, mutta onko kauppa ja parkkipaikat yms. siihen ihan oikea paikka kuitenkaan? Eikö mitään muita paikkoja ole?

Kumpi on mielestäsi tärkeämpää hyvien käytöstapojen opettaminen lapselle
vai se että lapset saavat vapaasti liikkua missä ja milloin vain?

Tuhkimosauna ja rentoutuminen

Tuhkimosauna ja rentoutuminen

Teen työkseni paljon asioita, jotta toiset ihmiset saavat rentoutua ja nautiskella. Siivoan heidän kotinsa, jotta vaikkapa perheet voivat viettää laatuaikaa yhdessä perheenä eikä tarvitse stressata siivouksesta. Teen ihania hemmottelevia jalkahoitoja asiakkaille. Pidän huippusuosittuja kasvojenhoitokutsuja, jossa emäntä ja vieraat saavat hoitaa kasvonsa kuntoon. Myös jalkojenhoito, käsienhoito ja saunateemalla voidaan mennä. Nautin kyllä itsekin toisaalta joka hetkestä, mutta milloin on minun vuoroni rentoutua? Muistin sen eilen. Ja nautiskelin sitten elämästä Tuhkimosaunan muodossa. Olipa kerta kaikkiaaan illalla ihanan tuntuinen iho ja rentoutunut olo! Eikä ollut iso homma, mutta miksi en hemmottele itseäni useammin? Mutta paljastanpa teille nyt miten pääset sinäkin nauttimaan ihanasta Tuhkimosaunasta 🙂

Base Bath

Eli ihan ekkana laitappa sauna päälle ja odottele hetki että se on sopivan lämmin. Voit jo odotellessasi tehdä valmiiksi hunajasta ja Base Bathista seoksen valmiiksi. Saman verran hunajaa ja Base Bathia. Jos saunot yksin niin 2-3 rkl kumpaakin riittää. Jo hieman kovettunutkin hunaja käy sillä se kyllä pehmenee saunan lämmössä. Voit viedä seoksen jo saunan lämpöön odottelemaan. Varaa myös vanha lakana tai iso pyyhe jäähyttelyjä varten. 🙂

Kun sauna on sopivan lämmin mene normaalisti saunan lämpöön. Ja hiero seosta ympäri ämpäri kehoa. Alkuun seos on todellakin ihanan karheaa ja saat samalla mukavan vartalokuorinnan. Ja näin kun ihoa on kuorittu, myös rusketus tarttuu tasaisemmin. Levitä ja hankaa seosta erityisesti nivelien ja kipupaikkojen kohdalle, tai minne tahansa minne haluat oikein tehohoitoa. Seos lievittää lihaskipuja. Ota lempeät ja pehmeät löylyt.

Sitten voit lähteä käymään pikku jäähyillä. ÄLÄ KÄY SUIHKUSSA VÄLILLÄ! Kietoudu lakanaan, jotta voit poistaa jo hieman kuona-aineita siihen. Kannattaa muistaa juoda myös vettä, jotta ei pääse heikottamaan.

Kun palaat saunaan ota vielä vähän seosta ja levittele ihan koko kehoon. Otsaan en suosittele, enkä huulien yläpuolelle. Ei tunnu hyvältä silmissä eikä maistu hyvälle. 😀 Ota taas hieman löylyä. Voit koko saunomisen ajan hieroskella ihoa. Voit myös käydä niin monesti jäähyllä kuin itsestä tuntuu. Toiset käyvät jopa 4-5 kertaa.

Jos ihosi on pahasti rikki, voi seos kirvellä, joten vältä niitä alueita suoraan. Ei kyllä ole vaarallista, mutta kaikki eivät pidä kirvelevästä tunteesta.

Lopuksi käy suihkussa. Mutta ÄLÄ PESE ENÄÄ SAIPPUALLA! Sillä seos on myös puhdistanut ihosi. Ihosi on tämän jälkeen aivan super ihanan pehmeä ja hyvän tuntuinen. Et tarvitse tämän jälkeen kosteusvoidetta iholle. Saunan lauteet on myös ihan hyvä huuhtasta saunomisen jälkeen, mutta ei ole todellakaan iso homma sillä tämä lähtee ihan huuhtomalla vedellä lauteista.

Jopa mieheni myönsi että tämä tuntuu hyvältä! Itselläni olo on todellakin kuin prinsessalla! Miehillä tuskin nyt aivan prinsessamainen olo, toivon mukaan ainakaan. 😉

Base Bath on kyllä huikea tuote jo pelkästään tuohon Tuhkimo saunomiseen, mutta sillä on myös monia monia muita käyttötarkoituksia. Muutamia mainitakseni: Voit käyttää sitä jalkakylpyyn, käsikylpyyn, suolasukkiin, molluskoiden hoitoon, lasten kylpyyn, aknen hoitoon, atooppisen ihon hoitoon ja päänahan hoitoon.

Kyllä jokaisella naisella (miksi ei myös miehellä) on oikeus hetkeen olla prinsessa!

 

Kasvatuskumppanuudesta

Kasvatuskumppanuudesta

Kasvatuskumppanuus eli kodin ja päivähoidon välinen yhteistyö on lapsen kasvun tukemista YHDESSÄ. Mutta miten se käytännössä tehdään?

Vielä jokin aika sitten vallitsi ajatus siitä että päivähoito ja sen henkilökunta tietää mitä lapsi tarvitsee ja annetaan sitten ohjeita vanhemmille kuinka he voivat omaa lastaan kasvattaa. Jokin tässä mätti. Miten hoitohenkilökunta voi tuntea juuri sinun lapsesi paremmin kuin sinä?

Onneksi tästä ajatusmallista on päästy / ollaan pääsemässä eroon. Ympäri Suomen on alettu puhua ja myös toteuttaa kasvatuskumppanuutta. Toki tämä vaatii myös vanhemmilta aktiivisuutta, jotta kasvatuskumppanuudesta saadaan kaikki irti. Ei niitä ”vasu keskusteluja” ihan huvikseen pidetä. Eivätkä ne ole mitään palavereita, joissa etsitään teidän lapsesta vikoja. Valitettavasti tällainen käsitys on jostakin ilmestynyt joidenkin vanhempien ajatuksiin. Kun sekä vanhempi että lapsen hoidosta vastaava hoitaja tai lastentarhanopettaja ovat avoimin mielin vasu keskustelussa päästään tärkeimpään päämäärään eli juuri sen lapsen parhaaseen mahdolliseen hoitoon ja kasvun tukemiseen. Vasu keskustelu (jossa siis tehdään juuri sinun lapsellesi yksilöllinen varhaiskasvatus suunnitelma ELI luodaan yhteiset pelisäännöt lapsen hoidolle) on erittäin tärkeä osa kodin ja hoidon välistä yhteistyötä.

Kun ”hoidon täti” saa kultaakin arvokkaampia tietoja kotoa, oppii täti tuntemaan lapsen entistä paremmin ja täten tarjoamaan lapselle yhä yksilöllisempää tukea kasvuunsa.

Olkoon nyt lapsella vaikka ongelmia puheen tuottamisessa. Lapsi juttelee todella vähän ja sanavarasto on heikko. No siinä on pikkuisen vaikea tädin sitten arvata että mistähän tyttö pitää tai mistä on kiinnostunut. Kun täti on äidiltä tai isältä sitten kuullut että tyttö on erityisen kiinnostunut naapurissa sijaitsevasta navetasta ja käykin siellä paljon. On tädillä selkeästi enemmän tarttumispintaa mistä voisi lähteä tyttöä jututtamaan ja sitä kautta myös lisäämään sanavarastoa jne. jne.  Ja kun jutellaan tyttöä kiinnostavasta aiheesta, lähtee hän helpommin juttelemaankin. On huomattavasti helpompi tarjota esimerkiksi mieluinen värityskuva.

Mites kotona voidaan puuttua vaikkapa lapsen huonoihin ruokapöytä tapoihin jos hoidosta ei ”uskalleta” sitä sanoa suoraan että lapsi hyppii, pomppii, huutaa ja häiritsee muita ruoka pöydässä? Näitä tilanteita olen nähnyt aivan liian usein. ”No ei nyt viitsitä viikonloppua vanhemmilta pilata kertomalla isälle että teidän poika se otti ja löi toista lasta tänään.” Tai että ”sillä nyt vain on sellainen vaihe, ei huolestuteta vanhempia”.  Joskus lapsi voi käyttäytyä todella eritavoin kotona ja hoidossa. Esimerkiksi kotona on voinut olla ongelmia ruokailun kanssa aikaisemmin, mutta siihen on löydetty jo hyvä konsti millä se on saatu rauhoittumaan.

Kaikkein tärkein asia kasvatuskumppanuudessa on LUOTTAMUS tädin ja vanhempien välillä. Tämä täytyy ensin muodostaa, jotta täti oppii tuntemaan myös vanhemman että millaisin sanakääntein tälle isälle voi kertoa myös niistä ikävistä asioista. Tärkeää on myös oppia tuntemaan että mitä vanhempi haluaa kuulla päivittäin lapsensa touhuista. Toiset haluavat tietää tarkkaankin, onko syönyt, nukkunut, kenen kanssa leikkinyt, mitä leikkinyt……. Toiset haluavat ylimalkaisen ”on ollut hyvä päivä” heiton.

Lisäksi pidän erittäin tärkeänä asiana sitä että voidaan luoda yhteisiä käytäntöjä sekä kotona että hoidossa. Jos kaikki asiat tehdään eritavalla hoidossa kuin kotona, niin on se lapsellekin haastava paikka. Kotona saa heittää vaatteet pitkin lattioita ja äiti kulkee perässä ja laittaa ne nätisti naulakkoon ja hoidossa sitten pitääkin itse viikata vaatteita ja kääntää ne oikein päin ja laittaa naulakkoon. Vaikka hoidossa lapsi oppiikin paljon jo katsomalla kavereista mallia, että näin sitä kuuluu toimia, mutta jos kotona kaikki tehdään aivan eritavalla, niin oppiminen on huomattavasti hitaampaa.

Hauskaa on mm. kuivaksi opettelussa että kyllä ne hoidossa sen opettaa.  😀 Entäs jos tässäkin asiassa tehtäisiin yhteistyötä ja tehtäisiin se yhdessä tiiminä?

Mattojen peseminen on vaikeaa ja työlästä! Vai onko sittenkään?

Mattojen peseminen on vaikeaa ja työlästä! Vai onko sittenkään?

Muistan vielä oikein mainiosti ajan kun raskaita märkiä mattoja virittelin puulavojen päälle ja hinkkasin ja hankkasin niitä ja silti ne jäivät likaisiksi. Kyllä tuntui että ei tämä ole ihmisen hommaa ollenkaan! Teki mieli jättää koko matot pesemättä! Tai viedä ne pesulaan.

Onneksi törmäsin keinoon, jolla mattojen peseminen on itseasiassa melko mukavaa!

Sain käsiini tämän näköiset matot:

 Likainen matto

Käteni suorastaan syyhysivät päästä näiden kimppuun. 😀

Kävelin siis suihkuun. Laitoin suihkun alle saavin ja laskin siihen lämmintä vettä noin 50-70 litraa. Ja sekaan heitin pari desiä (riittää 1-2 dl) Family White pesujauhetta ja 1/2 dl 30/60 pesuntehostajaa. Ja toki nakkasin matot myös saaviin. Ja saavin päälle vanhan lakanan, jotta veden lämpö ei karkaisi. Kesemmällä omat matot menee pressulla ”vuorattuun” peräkärryyn.

Sitten hylkäsin matot sinne noin tunniksi. Käväsin välillä tarkistamassa etteivät matot olleet karanneet ja tökkäsin varmuudeksi harjan varrella pariin kertaan varmistaakseni toisenkin maton läsnä olon.

Sitten otin matot saavista ja huuhtelin matot siinä suihkun lattialla. Sen jälkeen lastalla otin enimmät vedet pois ja nostin takaisin tyhjään saaviin ja vein ulos kuivumaan. Toki tämä vaihe huomattavasti ihanampi vielä kesempänä kun pääsee ulos ja voi heittää matot suoraan mattotelineelle ja antaa niille painepesurilla huuhtelun ja jättää ne siihen kuivumaan.

Ja tältä matot näyttävät nyt: (pahoittelen huonoa kuvan laatua)

Puhtaat matot

Matot siis todellakin ovat aivan valkoiset. Ja nuo tummemat rannut mitkä matossa kulkee niin paljastuivat että ovatkin jotain vihreän sävyä eikä harmaan mustaa. Olin aivan varma että nämä matot tarvitsevat useamman käsittelyn, joskus nimittäin lika on niin tiukassa että sen ne vaativat. Mutta tällä kertaa riitti yksi käsittely, vaikka en edes tiedä milloin näitä mattoja on pesty ja ne sijaitsevat tilassa, johon tullaan suoraan pannuhuoneesta.

Olen usein miettinyt, että miksi minulle ei jo vuosia sitten kerrottu tästä. Itse olen nauttinut tästä helppoudesta vasta pari vuotta. Enkä todella aio enää hinkata ja hankata mattoja kun se näyttää olevan ihan turhaa. 

Ps. Minulta näitä aineita saa 😉

If You Can Dream It, You Can Do It!

If You Can Dream It, You Can Do It!

Mitä sinä haluat saavuttaa omassa elämässäsi? Haluatko hienon auton? Vai ihanan miehen? Vai kenties uuden työn?

Ovatko ne vain haaveita vai aiotko oikeasti saavuttaa sen? Oletko valmis myös tekoihin saavuttaaksesi haluamasi? Mutta kaikkein tärkeimpänä: USKOTKO SINÄ SAAVUTTAVASI SEN?

Otsikon lausahdukseen olen törmännyt monessakin eri yhteydessä. Tänään pysähdyin miettimään että niin mitäs se nyt sitten oikeen meinaa. Hmm.. If you can dream it. Voinko siis kuvitella mielessäni itseni asumaan omakotitaloon? Voinko mieltää itseni haaveilemani auton ratissa? Voinko nähdä mielessäni mitä on koko päiväisen yrittäjän arki? Nämä kysymykset voivat sinun kohdallasi olla jotain ihan muuta. Jos en edes voi kuvitella, että pankkitililläni lepää 6 miljoonaa euroa, niin tuskin koskaan näin onkaan. Mutta jos uskon että voisin säästää palkastani itselleni etelänmatkan, niin silloin ollaan jo paljon lähempänä haaveen toteutumista. Siis kun voin kuvitella mielessäni itseni makaamassa ihanan auringon alla niin jotain on varmasti tehtävissä asian eteen jotta se tapahtuu myös oikeasti.

Jos siis voit kuvitella haaveesi todeksi, voit myös saavuttaa sen. Toki moni tavoite ei täyty itsestään, töitä on sen eteen tehtävä. Mutta jos jo sielusi silmin näet itsesi loikoilemassa etelän auringon alla niin eiköhän sitä keinot keksi. Sittenhän ei tarvitse enää muuta kuin panna töpinäksi ja alkaa selvittämään haaveesi yksityiskohtia. Vaikkapa että mitä matka maksaa, mihin vuoden aikaan sinne kannattaa mennä, millaisia hotelleja tai muita majoitus vaihtoehtoja alueella on jne…

Mieti siis onko sinulla mielessäsi jokin haave tai unelma mitä haluaisit saavuttaa. Laita silmät kiinni ja kuvittele että olisit jo saavuttanut sen. Miltä se tuntuu? Jos näet itsesi kuvassa, tee asialle jotain ja ota unelmasi kiinni. Jos taas et nähnyt itseäsi kuvassa, unohda koko homma ja keksi uusi parempi haave! 🙂

Do What You Love, Love What You Do!

Do What You Love, Love What You Do!

Olen itse erittäin onnellisessa asemassa että olen löytänyt useitakin eri töitä mitä rakastan tehdä. Olen kuitenkin huomannut että on monia monia ihmisiä, jotka eivät rakasta työtään. Kauhistuttaa suorastaan ajatus jos aamulla ensimmäinen ajatus on että on ikävää mennä töihin. 🙁

Onko siinä enää mitään tehtävissä, jos on vain sattunut saamaan sellaisen työn mistä ei pidä. Työkaverit ovat inhottavia eivätkä ymmärrä sinun näkökantojasi. Työympäristö on huono. Työmatka on pitkä. Työtehtävä mitä töissä teet on ärsyttävää puuhaa.

Olen ollut tilanteessa että töihin meneminen tuntui raskaalta monestakin eri syystä. Se oli oikeasti todella raskasta. Se että töissä ei viihdy vaikuttaa niin moneen muuhunkin asiaan. Jos vuorokaudessa on 24 tuntia, nukut niistä ehkä 8, olet töissä saman verran niin lyhyellä matematiikalla jää jäljelle 8. Toki siitä otetaan pois vielä esimerkiksi työmatkat ja töihin valmistautuminen. Ja kun töissä on ikävää se helposti vaikuttaa myös yöuniin. Joten mutama tunti mitä vuorokaudessa sinulle jää aikaa ei välttämättä olekaan niin ihanaa kun väsymys painaa ja työasiat pyörii mielessä. Tästähän kärsii kyllä valitettavasti liian helposti ne kaikkein tärkeimmät ihmiset sinun elämässäsi. Vai olenko väärässä? Jos töissä on ikävää niin töissä vain on ikävää ja sitten vapaa-ajalla on kaikki ihanaa? Jos näin on että työ ei vaikuta millään tavoin vapaa-aikaasi niin onpa ihana kuulla!

Itse lähdin hankalassa tilanteessa miettimään että mitä olisi mukava tehdä. Mikä työ olisi niin ihanaa että aamulla olisi kiva lähteä töihin. Ja lähdin hakemaan niitä töitä. Onnekseni sain juuri sellaisia töitä. Mutta minulla oli mielessäni myös toinen vaihtoehto kuinka lähtisin purkamaan pahaa oloani. Ja siitä oli myös apua juuri sillä hetkellä, sain avun jo seuraavana työpäivänä. Aloin miettimään asioita mitkä on ihan kivoja asioita nykyisessä työssäni. Ehkä töissä on edes yksi ihan kiva työkaveri? Ehkä joku työtehtävistäsi on ihan kiva? Lista voisi olla loputon.

Näinä aikoina kun on yt-neuvotteluita ja on vaikka ja mitä ja ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan niin on varmasti lähes mahdoton ajatus että voisi saada jonkun toisen työn. Mutta minä uskon siihen että jos oikein kovasti haluaa niin sekin on mahdollista. Tai se ainakin on mahdollista että opit pitämään työstäsi! Jos ei mitään muuta hienoa nykyisessä työssäsi ole, niin ainakin se, että sinulla on työ! Kaikilla kun ei sitä ole.

Tee sitä työtä mistä pidät tai opi tykkämään työstä mitä teet juuri nyt 🙂